君に逢いたい

YO !

Siita on taas pyorahtany viikkoja ja kuukausia, muttei sentaan vuotta viimeisimmasta postauksesta! Gotta to thinkk positive you guys, right? Muuton jalkeen en oo pahemmin ollut kiireinen, mutta oon antanu enemman aikaa mun perheelle kuin blogilleni, joka on parempi nain ainakin aluksi. Eikohan nyt helmikuusta ala satelee postauksia, niin pienia kuin suuriakin :) Eika kuvia talla kertaa, sorry!

Nain ekaksi voisin sanoa, etta tammikuu oli kylla mielettoman hyva kauukauteni henkisesti tahan mennessa. Sain tutustua uuteen perheeseeni, perheen tuttavuuksiin ja aloittaa uuden perhe-elaman puhtaalta poydalta.
Musta oikeesti tuntuu, etta tassa perheessa mut nahdaan niiden omana lapsena. Perhe kertoo, jos he eivat ole tyytyvaisia joihinkin asioihini suoraan ja voinn parantaa tapojani. Se on jotenkin tosi helpottavaa, etta sanotaan suoraan mulle asiat kuin se, etta pitaa itse arvailla pidattaytyvaisten japsien seka rivien valien lukemisen avuilla ja lopulta kuulla aluevalvojaltani kaikki paskat taas niskaan.
Suomessa en olisi ikina sanonut tata, mutta se etta saan auttaa siivoomisessa (mun alueisiin kuuluu: 2. kerros (oma vessa + vierashuone + omahuone + kaytava + portaat, 1.kerros: tiskiallas + suihkuhuoneen amme), poydan kattamisessa ja vahtia/leikkia pikkuveljen kanssa, jotta vanhemmat saa levata aina silloin talloin on mulle tarkea asia. Perhe on oikeesti kiinnostunut musta ja mun kotimaasta (tai ainakin toisesta) Suomesta ja kuinka ihmiset puhuu, syo ja muuta vastavaa. He ovat myos aina huolissaan, jos en ole palannut johonki ntiettyyn kellon aikaan takasin kotiin koulusta ja soittaa aina.
Perhe aina tsemppaa kanssa ja heittaa huumoriakin poytaan joka paiva, joka kanssa auttaa mua paasemaan tosta neljan kuukauden alkuhelvetista pois. Se, etta saan nauraa mun tyhmille jutuille perheen kanssa tuntuu hyvalta :) Mun nykyinen perhe on jotenkin tosi laheista porukkaa jo nyt, vaikka onkin kulunut vasta yks kuukaus niiden kanssa.

Koulukin on alkanyt nayttaa enemman sellaselta paikalta, mihin voisin jaada aina koulunkin jalkeen. Oon alkanu tutustumaan enemman rinnakkalisluokkalaisiin ja puhumaan enemman mun luokkalaisten kanssa.
Oon myos huomannu, etta tammikuun ainakan mun luokan yhteishenki (jota ei ollut ollenkaan varmaan tammikuuhun asti) alkoi pikkuhiljaa kehittymaan. Me ollaan alettu syomaan enemman yhdessa, koko luokka. Ennen se oli sita, etta kaikki soluttautu omiin porukkoihinsa (huom. usein miten nain Japanissa) ja mietin aina sata kertaa keittenssa syominen on DEFINITELY OKEY ja keitten kanssa taas DEFINITELY NOT OKEY. Luokkalaiset kanssa on alkanu keskuteleen toistensa kanssa enemman eika enaa valttele toisiaan, vaikka toinen osapuoli ei tykkaiskaan samoista asioista kuin sina. Oon tosi ilonen heidan puolestaan, koska se olisi ollut tosi saali jos se sama ilmapiiri ois pysyny ennallaan valmistumiseen asti.
Oon loytanyt mun ensimmaiset todelliset kaveritkin jouluun aikoihin luokaltani ja kavin ekaan kertaan neljan kuukauden jalkeen ulkona heidan kanssa. Se hetki oli jotenkin uskomaton, koska valilla tuntui silta etten ikina tule saamaan kavereita taalla seka nayttamaan todellista itseani eika vain kavereille vaan myos mun luokkalaisille, perheelle ja kaikille, joita vois vahankaan kiinnostaa. Se oli todella vapauttava olo, kun paasee nayttamaan todellisen itsensa; nauraa, huutaa, riehua, heittaa lappaa ja puhua syvallisia, kun asiat eivat menekaan hyvin. Joskus myos tuntu, kun on niin erilaiset kulttuurilliset erot ettei oikeastaan tieda, etta mita on OKEY sanoa, nayttaa tai tehda seka mika on taas painvastoin. Jostain kuitenkin oon loytany sen tavan, etta voin olla oma itseni ja olla perkele suomalainen :DDD

Se siita hullusta romaanista talla kertaa. Todella syvallista juttua tuli taas kerrottua, mutta eikos se olekin taman koko homman ydin? :) Ens kerralla esittelen uusia japanilaisia juttuja, joita kohtasin uudessa kodissani seka kertoa, mita on tullut tehtya oikeesti kuukausien aikana !

またこんどね～

PS. Oon nahnyt naita biisilistauksia joka puolella, niin ma nyt paatin etta seuraavien postauskien ajan lappaan aina postauksen loppuun uuden biisin :)

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year

Joten olkaas hyva, ensimmainen biisi:

Day 01 - Your favorite song: Hundred procent free - 十五夜クライシス



Oon aivan rakastunut tahan biisiin, jonka kuulin ekaa kertaan vahingossa katsottuani Conan-animea. Mun oli pakko loytaa tama biisi jostain ja kaytyani pari paivaa sitten HMV:ssa (japanilainen musiikki-kauppa), niin tasta biisista loytyi station mista pystyy kuunnella levyja. Oli ihan haltioissani, kun kuutelin tata replaylla koko ajan. 大好きだ♥

ヤケを起こしちゃいけない、子供だましさ憂き世なんざ

Tervehdys taas taalta Japanin mailta!

Aika on kulunu tosi nopeesti ja kaikenlaista on tapahtunu. Oon reissanu isantaperheen kanssa ja kavin viime viikonloppuna kaverin AFS-jarjeston jarjestamassa vaihtareiden tapaamisessa Matsushimassa (松島), joka oli ihan mielettoman kaunis paikka! Voisin menna sinne uudestaan ja valokuvaileen moneksi tunniksi! (mun suomen kieli on niin paljon huonontunu taman ajan kuluessa, sorry!)
Kaytiin Date Masamunen historiallisessa museossa, jossa oli myos kuuluisista ihmisista tehtyja vahanukkeja. Oli ihan mielettoman hienoja ja jotkut jopa naytti ihan oikeilta ihmisilta, こわい！ Kaytiin myos temppelissa vierailemassa ja akvaariumissa(?) syottaan pingviineja, ihan mielettoman siistia :) Tsekkailtiin myos erilaisia vesielaimia- seka elioita ja nain monia ekaa kertaa, kuten pingviineja, kilpikonnia, hylkeita ja meduusoja, yay!

Ja sitten mun arkielamaan; samanlaista kuin ennen yla- ja alamakineen. Mun perheella on ollu viime aikoina tapana olla ilmottamatta minne ne lahtee eika enaa kutsu mua minnekaan mukaan. Alussa mentiin kaikki alle yhdessa ja oli mielettoman hauskaa, mutta nyt valit on etaantyny ja pahasti. En tunne kuuluvani perheeseen, mutta haluan silti saada hyvia muistoja aikaseksi niille seka itselleni ennen perheenvaihtoa, joka on varmaan talvilomalla. Kaiken kukkuraksi mun aluevalvoja sanoi, etta Sendain sisalta tai lahelta on vaikea loytaa mulle uutta perhetta. Tuollaiset aiheuttaa mulle pienta stressia, mutta yritan ajatella positiivisesti etta kaikki asiat kaantyy viela parhain pain. Viime lauantaina kuitenkin perhe teki aikamoisen tempun ja sano tunnin varotusajalla, etta heista osa lahtee toihin ja osa joihinkin juhliin, niin mun pitais kanssa lahtea talosta pois. En saannut aamupalaa enka lounasta mukaan, mika kuuluu isantaperheen velvollisuuksiin, etta oli aika paska juttu.

Onneksi mun koulu on auki lauantaisin niin vietin silloin mukavat 9 tuntia koneella ja 3. luokkalaisten kanssa! Nailla on koeviikko meneillaan, niin ainakin vanhimmat oppilaat opiskelee nyt ihan taysilla, kun on vikat kokeet edessa :) Tein itsekin yhden kokeen, mutta yllatys yllatys, se oli tietenkin Challenge English - koe. Mulla on kuitenkin 21. tammikuuta 10-tason (80 kanjia) kanjikoe ja oon opiskellu joka paiva reilu nelja kanjia paivassa. Ne on ihan mielettoman vaikeita, kun niilla on joko kaksi tai viisi eri lukutapaa, mutta sittenkun muistaa ne ajankuluessa, niin kylla se siita lahtee, yeah!
Oon myos vihdoinkin loytanyt mun ensimmaiset japanilaiset ystavat taalta, joka on ollu mulle todella, todella suuri helpotus. Olin reilu kolme kuukautta yksinaisyyden tunteiden vallassa ja voin sanoa, etten ikina halua sinne takasin.

Kohta olen puolivalissa mun vaihtarivuottani, aika hassua ajatella kuinka kauan onkaa ollu jo taalla! Toivon vain, etta kaikki kaantyy parhain pain ajallaan.

One strike and you're out!

(kuva otettu viime kevaana in da Hylli ;))

"It's understanding yourself as well as others.
To know where you stand, what is expected of you
and what you can do, and see where others are
and they expect you to do."

Elan nyt todella vaikeita aikoja taalla Japanissa enka siksi ole/voinnut kirjoittanu kuukauteen.
On todella vaikeaa, kun ei tieda toisen maan kulttuurista ja tavoista. Samalla pitaisi kertoa omasta kulttuurista ja tavoista, mutta kun niita yrittaa kertoa ja nayttaa, ne koetaan hyokkaaviksi ja tuomitaan mokiksi. Kieltakin opiskelen joka paiva ja yritan puhua muiden kanssa, mutta jos sanomiseni vaarinymmarretaan se aiheuttaa suuria vaarinymmarryksia joka paikassa. Luulin myos, etta voin luottaa tiettyihin ihmisiin, mutta ei siitakaan ole enaa apua kun ne menee ja juoruaa eteenpain.
Ainoastaan nyt sanon, etta yritan todella parhaani taalla, silla lentoliput Suomeen on enaa yhden mokaamisen paassa. Helvetti, minahan en luovuta ja pysyn sen 10 kuukautta taalla pitivat tai eivat, kestakoon mua loppuun asti!