ヤケを起こしちゃいけない、子供だましさ憂き世なんざ

Tervehdys taas taalta Japanin mailta!

Aika on kulunu tosi nopeesti ja kaikenlaista on tapahtunu. Oon reissanu isantaperheen kanssa ja kavin viime viikonloppuna kaverin AFS-jarjeston jarjestamassa vaihtareiden tapaamisessa Matsushimassa (松島), joka oli ihan mielettoman kaunis paikka! Voisin menna sinne uudestaan ja valokuvaileen moneksi tunniksi! (mun suomen kieli on niin paljon huonontunu taman ajan kuluessa, sorry!)
Kaytiin Date Masamunen historiallisessa museossa, jossa oli myos kuuluisista ihmisista tehtyja vahanukkeja. Oli ihan mielettoman hienoja ja jotkut jopa naytti ihan oikeilta ihmisilta, こわい！ Kaytiin myos temppelissa vierailemassa ja akvaariumissa(?) syottaan pingviineja, ihan mielettoman siistia :) Tsekkailtiin myos erilaisia vesielaimia- seka elioita ja nain monia ekaa kertaa, kuten pingviineja, kilpikonnia, hylkeita ja meduusoja, yay!

Ja sitten mun arkielamaan; samanlaista kuin ennen yla- ja alamakineen. Mun perheella on ollu viime aikoina tapana olla ilmottamatta minne ne lahtee eika enaa kutsu mua minnekaan mukaan. Alussa mentiin kaikki alle yhdessa ja oli mielettoman hauskaa, mutta nyt valit on etaantyny ja pahasti. En tunne kuuluvani perheeseen, mutta haluan silti saada hyvia muistoja aikaseksi niille seka itselleni ennen perheenvaihtoa, joka on varmaan talvilomalla. Kaiken kukkuraksi mun aluevalvoja sanoi, etta Sendain sisalta tai lahelta on vaikea loytaa mulle uutta perhetta. Tuollaiset aiheuttaa mulle pienta stressia, mutta yritan ajatella positiivisesti etta kaikki asiat kaantyy viela parhain pain. Viime lauantaina kuitenkin perhe teki aikamoisen tempun ja sano tunnin varotusajalla, etta heista osa lahtee toihin ja osa joihinkin juhliin, niin mun pitais kanssa lahtea talosta pois. En saannut aamupalaa enka lounasta mukaan, mika kuuluu isantaperheen velvollisuuksiin, etta oli aika paska juttu.

Onneksi mun koulu on auki lauantaisin niin vietin silloin mukavat 9 tuntia koneella ja 3. luokkalaisten kanssa! Nailla on koeviikko meneillaan, niin ainakin vanhimmat oppilaat opiskelee nyt ihan taysilla, kun on vikat kokeet edessa :) Tein itsekin yhden kokeen, mutta yllatys yllatys, se oli tietenkin Challenge English - koe. Mulla on kuitenkin 21. tammikuuta 10-tason (80 kanjia) kanjikoe ja oon opiskellu joka paiva reilu nelja kanjia paivassa. Ne on ihan mielettoman vaikeita, kun niilla on joko kaksi tai viisi eri lukutapaa, mutta sittenkun muistaa ne ajankuluessa, niin kylla se siita lahtee, yeah!
Oon myos vihdoinkin loytanyt mun ensimmaiset japanilaiset ystavat taalta, joka on ollu mulle todella, todella suuri helpotus. Olin reilu kolme kuukautta yksinaisyyden tunteiden vallassa ja voin sanoa, etten ikina halua sinne takasin.

Kohta olen puolivalissa mun vaihtarivuottani, aika hassua ajatella kuinka kauan onkaa ollu jo taalla! Toivon vain, etta kaikki kaantyy parhain pain ajallaan.

Osaan sanoa kymmenella kielella kiitos, osaan hyvaa uutta vuotta toivottaa, mutten aamuyossa loistavaa tahtea en kiinni saa

Heissan taas kaikille!

Oon ollut nyt 1/4 ajastani Japanissa, aivan hullua! Oon paattany ottaa positiivisen asenteen ja unohtaa menneet. Melkein kaksi jalkimmaista kuukautta itketty ja mietitty, miks ihmeessa ma olen taalla, but I realized why I'm here and my life is about to change right now!

Voisin alottaa silla, etta taalla kaikki on valmistetelamssa joulua varten. Jouluvaloja nakee melkein joka paikassa ja suosikkikahvilaani (ja yks rahan syojistani) Starbucksiin on tullut uudet jouluiset maut juomiin. On ihanaa siemailla kuumaa kahvijuomaa (ennen vihasin kahvia ja enka voinnut sietaa sen makua, mutta nyt olen ihan koukussa pieneen kahvin makuun, haha) ja kirjoitella kirjeita Suomeen tai opiskella japania. Yks parhaimmista kahviloista ikina! Halonen vois heivaa sen Burger Kingin helvettiin ja tuoda miljoona Starbucksia Suomeen, yay!



Olen myos etsiskellyt itselleni talvitakkia, mutta mistaan ei tunnu loytyvan hyvaan hintaan. Hintataso vaatteiden suhteen on todella korkea. Loysin ihan torkeen sopon takin, mutta arvatkaa maksoiko se sen \20,000 (about 200 euroa) ! Sama patee myos pipoissa ja lapasissa; sellanen peruspipo, jossa loytyy vahan palmikkoa ja hitusen iso tupsu maksaa \3000 (n. 30 euroa)! Koko on kanssa ongelma. Suomessa tuttuni tietavat, etten ole mikaan pyykkilauta ja sen vuoksi olen liian iso rinnan ja pepun kohdalta japanilaisiin vaatteihin. Onneksi taalla on yks japanilainen brandi UNIQLO, jossa myydaan ihan mun kokosilleki vaatteita ja hintataso on halpa. Turvauduin kuitenkin nyt H&M:aan ja perhe lahettaa mulle postissa takin ja muuta kivaa.




Opiskelin kaksi viikkoa kolmatta vuotta kayvien lukiloisten kanssa (oma luokkani oli Australiassa kouluretkella; 私もオーストラリアに行きたい！) and it has been damn fun until now! Ne on jotenkin paljon kypsempia, hulluja persoonia ja samanikaisia kuin mina :) Niiden kanssa on jotenkin vaan niin helppo olla ja nauraa! Kaytiin golffaamassa, Sendain historiamuseossa ja syotiin yhdessa nabea ja vaahtokarkkeja. Silloin kuin syotiin nabea ja vahtookarkkeja, sain kokea 5 minutes of fame thaikkuvaihtarin kanssa TBS Radiossa, ihan mielettoman hauskaa! Myohemmin pitaisi viela menna boottiin syomaan luksusruokaa :) Harmittaa vaan, etta ensi maaliskuussa kaikki valmistuu ja nei oo taalla. Tulen kylla toimeen kakkostenkin kanssa, mutta ne on enemman koko aika kannykassa kiinni ja meikkailee koko aika, joka on ihan taysin opposite of me. Kylla se siita!
Isantaperheeni on myos suunnittelemassa joulupartyja, etta taas tulee partyt ja ihmisia vastaan :) YEAH!
Ainoa huono asia on se, etta naa luulee etten voi osallistua niiden matkaan Tokyo Disneylandiin ja mun pitaisi menna asumaan aluevalvojani luo siksi aikaa... that's defenitely not gonna happen! Menen mielummin vaikka yhdelle luokkalaiselleni yoksi ja oppimaan sinne japania ja muuta, kunhan ei tarvitsisi menna aluevalvojan tyko. Tokyo Disneyland on must MUST DO - listassa, etta ehkapa sitten teen paivar- tai miksei jopa viikonloppureissun Tokioon ja jaada jollekin suomivaihtarille yoksi :) Get ready 'cause I'm packing my bags already! Vaihdan perhetta ehka uuden vuoden jalkeen ja jos totta puhutaan, ehka on muutoksen aika. Uusissa isantaperheissa voi oppia niin paljon erilaisia tapoja ja elamantyyleja, etta ne vaan rikastuttaa mun kokemusta Japanissa. Pidan kylla ensimmaisesta isantaperheestani, mutta he eivat kykene pitamaan mua 10kk, vaikka ensin lupasivatkin niin. Perheenvaihdon ansiosta voin niin sanotusti alottaa puhtaalta poydalta ja taas kerata voimia :)
Tallasta taalla, huomenna on ihan uudet kujeet mielessa!
Viime postauksessani puhuin aika negatiiviseen savyyn mun fiiliksistani silloin. Tajusin otettuani yhteytta suomen jarjestooni, etta kayn lapi kulttuurishokkia talla hetkella. Kaikki tuntuu niin uudelta taalla, Suomessa kaikki on paremmin ja koti-ikavakin iski pahiten. Olen vasynyt ja silti pitaa puskee taman kaiken lapi. Mutta tosi asia on, etta kaikki ei ole paremmin Suomessa, esim. kaytostavat. By the way, mulla ja mun vanhimmalla pikkusiskollani on yhteinen intressi: Rilakkuma <3 Me kilpaillaan melkein koko aika, etta kummalla on enemman Rilakkuma-tavaraa, haha! Mun suurin unelma olis ostaa sellanen torkeen iso Rilakkuma-pehmolelu, mutta maksaa reilun 100 euroa :( On kuitenkin tullut kerailtya pari mukia, vihkoa ja notepadeja, I just love Rilakkuma <3 Mun hostpikkusisko sanoo aina vahan valia: "Rilakkuma's my best friend! It's ON!" ja sitten meilla alkaa hulluvaittely siina :DDD IHANA! Mutta se siita silla eraan!

Jenny

One strike and you're out!

(kuva otettu viime kevaana in da Hylli ;))

"It's understanding yourself as well as others.
To know where you stand, what is expected of you
and what you can do, and see where others are
and they expect you to do."

Elan nyt todella vaikeita aikoja taalla Japanissa enka siksi ole/voinnut kirjoittanu kuukauteen.
On todella vaikeaa, kun ei tieda toisen maan kulttuurista ja tavoista. Samalla pitaisi kertoa omasta kulttuurista ja tavoista, mutta kun niita yrittaa kertoa ja nayttaa, ne koetaan hyokkaaviksi ja tuomitaan mokiksi. Kieltakin opiskelen joka paiva ja yritan puhua muiden kanssa, mutta jos sanomiseni vaarinymmarretaan se aiheuttaa suuria vaarinymmarryksia joka paikassa. Luulin myos, etta voin luottaa tiettyihin ihmisiin, mutta ei siitakaan ole enaa apua kun ne menee ja juoruaa eteenpain.
Ainoastaan nyt sanon, etta yritan todella parhaani taalla, silla lentoliput Suomeen on enaa yhden mokaamisen paassa. Helvetti, minahan en luovuta ja pysyn sen 10 kuukautta taalla pitivat tai eivat, kestakoon mua loppuun asti!